Hiukan perusteellisempi katsaus Revisionin kompoihin

Jo ennen kompojen alkua oli huomattavissa, että täällä on jotakin erikoista verrattuna aiempiin partyihin, joissa tämä joukko on vieraillut. Käytäviin, vessan seiniin ja
oviin oli liimattu erikoisia tarroja. Vasta kompojen alettua paljastui, että ne olivat kilpateosten teasereita, joita tekijät olivat levittäneet ympäri tapahtumapaikkaa. Tässä on jo voimallisen brändäyksen makua.

Tarjolla oli myös kilpasarja valokuville. Kilpailussa muokatut ja muokkaamattomat kuvat olivat suloisena sekamelskana. Yhteinen valokuvakilpasarja toimi kyllä hienosti, joukossa oli muutama komeasti manipuloitu teos ja paljon upeita muokkaamattomia kuvia mm. luonnosta. Teoksissa oli usein sellaista rauhallisuutta, jota demoskenessä ei aina liiaksi näy. Ainakin Markus koki tämän sarjan jonkunlaisena keitaana jossa hieman lepuuttaa aivoja meluisan ja virikerikkaan tapahtuman keskellä. Omaa porukkaamme jäi kyllä hieman kirvelemään se, että tämän sarjan olemassaoloa ei tullut otettua huomioon aiemmin, sillä matkan varrelta omille CCD-kennoillemmekin valottui muutamia varteenotettavia otoksia.

PWM in action. Joelia harmittaa.

Animaatiot ja muut videot olivat omana sarjanaan. Joukossa oli paljon hienoja animaatioita, mutta niistä useimmista jäi olo, että vastaavan olisi voinut tehdä kyllä reaaliaikaisenakin. Joukossa oli myös dokumentointia muutamasa rakennelmasta, kuten Lyypekkiläisten automaattinen valokuvausjärjestelmä, jolla oli otettu ympäri kaupunkia useita upeita liikkuvia timelapse -videoita. Jotkut epelit olivat myös ottaneet vanhan Entex Adventure Vision -laitteen vuodelta 1982, jolle on alunperin ollut olemassa vain neljä peliä ja rakentaneet sitä varten kehitysympäristön emulaattoreineen. Kyseisellä laitteella oli sitten tehty myös entry wild-kilpasarjaan. Videosarjan tarjonta oli hyvinkin kirjavaa, varsin niljakkaan näköisestä kellariloukkovideosta jonkun indie-bändin vaatimattomalla budjetilla ammattimaisesti tuotettuun musiikkivideoon asti. Tähän sarjaan valmistauduimme osallistumaan kuvaamalla melkein koko tulomatkan ajan videota partymobiilin kojelaudalta, mutta sitä ei sitten tullut leikattua julkaisukelpoiseksi.

Jopa pissapelilläkin oli oma mainostarra

Kuten demopartyilla on totuttu, pelikehitykselle oli oma kilpasarjansa. Kertoneeko saksalaisten kierosta huumorintajusta, mutta muutamassakin pelissä fokus oli virtsaamisessa. Peleissä oli aika harvassa mitään todella kiinnostavaa uutta, mutta teknologisesti kiinnostavia olivat ainakin Nintendo Wiille (wee, get it) toteutettu pissaamispeli ja 256 tavun DOS-matopeli. Asiaan vihkiytyville lienee syötä huomauttaa, että 256 tavua on siis todella vähän. Ehkä pelimekaniikkamielessä innovatiivisin oli Arkanoid/Breakout -klooni, jossa maila kiersi pelikenttää, ja jäljellä olevat palikat aiheuttivat gravitaatiokuoppia jotka kaareuttivat pallon rataa.

Jännemmästä päästä kompoissa oli "Media Facade" -nimellä järjestetty kisa, jossa piti järjestää jonkinlaisia multimediatuotoksia, jotka pyörivät paikallisen taidemuseon ikkunassa. Valitettavana rajoituksena oli se, että tuotoksien piti olla pelkkiä videotiedostoja, minkäänlaisia reaaliaikaproduktioita ei hyväksytty. Tämä luonnollisesti rajasi suuren joukon kiinnostavia sovelluksia pois. Jos vastaavasta kilvasta tulee perinne tälle tai jollekin muulle partylle, formaatin ilmaisuvoimaa opittaisiin ehkä paremmin ymmärtämään. Tavallaan tällainen tapahtumaspesifi alusta vertautuu hyvinkin Instanssin ohjelmoitaviin valoihin.

Pienenä pettymyksenä muuten korkeaan tasoon nähden huomasimme. että  musiikkikompojen laatu ei ollut mitenkään erityisen korkea. Muutamia ihan tanssittavia biisejä oli joukossa, mutta sellaisia tarttuvia  melodioita, joista olemme päässeet nauttimaan erityisesti Assemblyssä ja  Instanssissa, ei tänä vuonna ollut. Eikä tuntunut olevan sellaisia  vitsikkäitä itse sanoitettuja ja laulettuja skenebiisejäkään, jotka ovat  monesti soineet Hartwall-Areenalla.

Oskilloskooppidemon mainosjuliste

Wild-sarja yllätti tasollaan ja viihdyttävyydellään. Sarjassa oli toinen toistaan villimpiä alustoja, kuten edellä mainittu 30-vuotias Adventure Vision -konsoli, joka nyt herätettiin demoalustaksi. Myös "ATmegaaaaaa"-huutoja kirvoittanut Arduino oli edustettuna. Muista hassuista alustoista mainittakoon Playstation 2, joka laski visuaalit kahteen komposiittijohdolla yhdistettyyn oskilloskooppiin sekä mIRC-skriptikieli, jolla näköjään voi silläkin laskea grafiikkaa. Instansseilla aikoinaan hämmentänyt AirZero on kohdannut voittajansa!

64-kiloiset olivat iloista tykitystä. Erityismaininnan annamme Brain Controlin demolle Turtles All The Way Down. Tekijät julkaisivat sekä demoenginensä Enigma 4:n että tämän kyseisen demon lähdekoodin. Mahtavaa! Joukossa oli muutama kutsu-intro eli invtro muille partyille, mutta nekin oli toteutettu teknisesti laadukkaasti ja hyvää makua käyttäen. Pienistä introista myös neljän kilotavun oldskool-intro oli melkoista seurattavaa. Tässä sarjassa tehdään siis teoksia 30-vuotiaille laitteille tiedostokoossa, joka jo koneiden ollessa nykyaikaisia oli pienen pieni. 

Selaindemot ovat tätä nykyä varsin kiinnostava alusta, koska tekniikkana Flash on väistynyt kokonaan JavaScriptin ja CSS:n tieltä. Pitkään JavaScriptillä toteutetut demot ovat olleet teknisesti heikompilaatuisia kuin Flash-demot, ja tämänpäiväisen perusteella Flashin etumatkaa ei ole vielä kurottu kiinni. Kaukana ei kuitenkaan enää olla. Innolla odotammekin ensi kesän Assemblyä, jossa selainpohjaiset demot ovat olleet perinteisesti tuntuvasti kovatasoisempia.

Kesken demokompoa oli teos, joka kehotti juomaan.

Neljän kilotavun oldskoolissa kilpailivat tutut alustat menneiltä vuosilta, joista yleisin taisi olla Commodore 64. Joukkoon osui yksi uusi tuttavuus, Cameleon. Se on laajennusmoduuli Commodore 64:lle, mutta sitä voi käyttää myös itsenäisenä yksikkönä. Irkissä kerrottiin, että se on 50 kertaa nopeampi kuin itse Commodore 64. Toki tämäkin suorituskyky on silti hyvin vähäinen nykymittapuulla.

Varsinainen demokilpailu oli jaettu kahtia Amiga- ja PC-demoon. Amiga-tuotosten tekninen laatu jaksaa edelleen hengästyttää, onhan koneen kehitys loppunut jo ennenkö ryhmämme on mennyt kouluun. Joukossa oli muutama enemmän huumoriin kuin teknologiaan panostava teos, mutta pöytänaapuriemme lisäksi toinenkin hämmästyttävä entry oli löytänyt tiensä kilpasarjaan. Varsinkin PC-demosarjan näkemisen jälkeen on pakko myöntää, että kulttuuriltaan ja tyyliltään PC-demot ovat alakynnessä tähän ikivanhaan alustaan nähden. Vaikka Amiga-sarjan määrittely kaikkine tarjollaolevien komponenttien ja tekniikoiden kanssa onkin vaikeaa, Amiga-sarjan todennäköisesti vievän Smoke & Mirrorsin haastajaa on tyylillisesti vaikea löytää.

PC-demoissa kilpasarja oli pitkä, ja joukossa oli muutama selkeä vitsientry, joissa ei ollut edes yritetty. Käsityksemme mukaan Revision ei harrasta juryja ollenkaan, vaan kaikki teokset ovat automaattisesti mukana. Ehkäpä juryja voisi kuitenkin harkita. Puolivälissä erää oli tauko, ja sen jälkeen alkoi, kuten sanonta kertoo, Lyyti kirjoittaa. Loppupäässä olikin jo todella pitkälle vietyjä tuotoksia, joissa sovellettiin mm. reaaliaikaista raytracingia ja muita rajoja rikkovia teknologioita. Myös sisällöntuotantoon oli panostettu - teokset eivät olleet pelkän teknologiakikkailun varassa.

Softarendausta menossa

Revision vaikuttaisi ensikokemuksen perusteella olevan erityisesti Oldskool- ja rautaharrastajien suosiossa. Näissä taso on tuntuvasti Assemblyä edellä. Tämän kaiken vuoksi on todellakin kannattanut saapua Suomesta asti ihmettelemään ja kummastelemaan tätä audiovisuaalista ilotulitusta.

Tätä tekstiä on kirjoitettu koko rytmiryhmän voimin.