Kaikki päättyy joskus

Tuttu näky viime päivinä. Autoja ja tietä.

Se on loppu nyt tämä reissublogaaminen. Löysimme juuri Tampereen parhaan liikennemerkin ja etenemme sen viitoittamaa tietä kohti Jyväskylää.

Eilen jatkoimme Kööpenhaminasta Juutinrauman sillan yli ja kohti Tukholmaa. Jossakin vaiheessa matkaa kävi ilmi, että pidimme hiukan liian pitkän tauon ennen Jönköpingiä ja meinasi tulla kiire. Viime hetken paniikki syntyi, kun Androidin navigaattorin reitit sekosivat Södra Länkenin tunnelista ulos tullessa ja varalaitteena ollut Symbianin navigaattoriohjelma jatkoi systemaattista työtään virheellisten ajo-ohjeiden maksimoimiseksi. Useamman kerran takapenkin navigaattori sanoi käänny vasemmalle ja etupenkiltä kuului käänny oikealle ja toisinpäin. Onneksi Markus osasi silti ajaa suoraan laivasymbolilla merkittyä reittiä pitkin. Päädyimme kuitenkin ihan ajallaan eli tuntia ennen jonottamaan laivalle.

Laivalla tuliaisten hankkimisen ja ruokailun lisäksi vähän pelailimme OpenTTD:tä Viking Linen langattomassa verkossa. Majoituimme ns. sikaosastolla eli vedenpinnan alapuolella olevaan kakkoskerroksen hyttiin. Yöllä Turun saaristoa lähestyttäessä meidät herätti ajojäiden kolina ja rahina vasten hytin seinää. Oli aika hyytävä herätä nimittäin sellaiseen. Ehjänä ja ajoissa pääsimme kuitenkin Turkuun ja jatkamaan ajelua kohti Jyväskylää.

Kuten hyvässä produktiossa on tapana, myös tämä päättyy greetzeihin.

Greetz to:

TeliaSonera

Teidän verkkonne toimivat paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Pohjoismaissa samaan hintaan kuin kotimaassa, myös data.

Google Android

Pelastit meidät nälältä, jaoit verkkoa, kerroit reitin.

Tekotuotanto

Inspiroit meitä. Synkkiä hetkiäkin varten teillä oli tarjottavaa

Wolfgang Petry

Asus

Nimetön kiinalainen invertteri

Annoit meille virtaa.

Burger King

Langattomia verkkopalveluita erityisesti Amsterdamissa ja Brysselissä.

Euroopan Unioni

Schengenin sopimus ja Euroopan rahaliitto tekivät matkastamme mukavan.

Revisionin järjestäjät

Ehkä maailman paras party?

Deutsche Telekom

10€ paketilla saimme 64kbps-vauhdilla aikaan ihmeellisiä asioita. Enemmänkin olisimme ilolla ottaneet.

Kööpenhaminan kaupunki

Lämmin vastaanotto sekä tullessa että mennessä. Katuvaloinfraa olisi tosin voinut vähän vielä miettiä.

Tämän blogin lukijat

Tiedämme, että olet siellä! :-)

Etherpad

Tämä palvelu kun pyörii partymobiilissa, niin on kiva tehdä muistiinpanoja, vaikkei olisi nettiä.

Volkswagen Passat

Paras ajaa varmasti. Ja taloudellisesti.

Kotijoukot

Päästitte meidät reissuun. Kiitos!

Fu*kings to:

lamers

Porsche-kuskit

hullut kaistanvaihtajat

Kiitos ruuhkista ja vaaratilanteista.

heikon sisäilman hotellit ja hostellit

Hotel Amigo

Miksi hitossa teitä kutsutaan hotelliksi? Pilvilinna olisi parempi nimi.

Arto Murtonen

Et ollut paikalla!

Hot Lambda Lovin'

Ei vieläkään mitään produja

ajojää

Revisionin jälkilöylyt

Paha robotti pyytää poistumaan

Näin Saksan halki pohjoiseen ajellessa on hyvä hetki pohtia, minkälaisia havaintoja ja fiiliksiä tapahtumasta jäi mieleen. Päivän tähtäimenä on päätyä Kööpenhaminaan yöpymään, mikä vaikuttaa tässä vaiheessa ehkä tarpeettomankin kaukaiselta kohteelta. Onpahan huomenna vähemmän ajettavaa, ja hyvin aikaa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen löytyikin soveltuva laivavuoro jo huomiselle (tiistai) illalle, eli ei tule tylsää laivallajumittamispäivää.

Saarbrücken oli lopulta virkeä kaupunki. Pitkänäperjantaina kaupungilla oli suljettujen ovien lisäksi muutenkin tyhjää, harmaata ja koleaa. Tätä fiilistä pääsi Revisioneille perjantaina toki pakoon. Lauantai oli ilmeisesti normaali ja vilkas kauppalauantai ja aurinkokin paistoi, mikä teki melkoisen eron kaupunkifiilikseen.

Ainakin eurooppalaisilla skenettäjillä on suomalaista terveemmän tuntuinen suhde alkoholiin. Tämä ei tarkoita, että tapahtumassa oltaisiin varsinaisesti selvin päin, mutta kotimaisista tapahtumista tuttua ördäämistä ei liiemmin tapahdu. Tämä siitä huolimatta, että mietoja alkoholijuomia myydään tapahtuman sisäpuolella. Ovella kehotettiin olemaan tuomatta väkeviä viinoja sisälle halliin. Tätä kiertoa näytettiin rikottavan avoimesti, mutta ei se käyttäytymisessä mainittavasti näkynyt. Fiksuna pointtina anniskelussa oli tasapuolisesti kaikkien juomien hintoihin lisätty puolen euron pantti, jonka seurauksena tyhjien pullojen läjät tiloissa pysyivät varsin maltillisina.

Suurimmaksi osaksi ihan julkaisukelpoista tekstiä

Kun meillä on mukana autollinen Instanssin järjestäjiä, niin väistämättä tulee pohdittua, että mitä asioita olisi tuotavissa Instanssiin sellaisenaan tai vähän muokattuna. Revisionilla oli oma tunnusmusiikki, joka oli varsin tarttuvaa dubsteppiä, sekä jo kutsuintrosta tutun Pahan Robotin sisältävä tunnusanimaatio. Näitä toistettiin kompojen alussa ja kun järjestäjillä oli tiedotettavaa. Myös Revisionin ennakkoilmoittautumispalvelu oli varsin hyödyllinen. Rekisteröityessä ilmoitettiin oma nimimerkki, gruuppi ja maa. Ilmoittautumisia pystyi seuraamaan nettisivuilla. Konsepti voisi toimia myös Instanssissa ja houkutella perinteisempää skeneväkeä paikalle. Mukava yksityiskohta oli myös käytävillä ollut ilmoitustaulu, johon kuka tahansa kävijä pystyi jättämään terveisensä.

Päällimmäisenä käteen jäi väsymys. Toivottavasti se helpottaa, kunhan pääsemme majoittumaan vielä tälle illalle Kööpenhaminan Omena-hotelliin. Viime aamuina kymmeneltä päättyvien hotelliaamiaisten houkutus oli liian suuri, että olisimme malttaneet jäädä nukkumaan turhan pitkään. Kääntöpuolena iltaisin alkoi nukuttaa vähän aiemmin kuin olisi ollut mukavaa. Hotellista voisi tässä yhteydessä todeta myös, että ainakin yläkerran huoneessamme oli jotakin sisäilman suhteen pahasti pielessä, mikä näkyi tukkoisina aamuherätyksinä. Toisessa huoneessa puolestaan oli melkoisen kylmä. No, jossain kai sen täytyy näkyä että hotelli on keskeisellä paikalla ja todella halpa.

Wolfgang Petryn hittimiksi. Oi miksi?

Tässä autoillessa soi tosiaan ännätä kertaa läpi Markuksen bongaama saksalaisia pop-remixejä sisältävä levy. Biisit ovat parikymmenminuuttisia sikermiä, joissa osien taitekohdat ovat.. sanotaanko kauniisti, että melko huomaamattomia. Pirteetä settiä, 2/5. Levy toimikoon tutkielmana siitä, kannattaako musiikki valita kansikuvan miehen viiksien perusteella. Kannattihan se!

Kokonaisuutena tapahtuma ja reissu ovat toistaiseksi olleet myönteinen kokemus. Myös yleisesti ulkomaisten demopartyjen katsastaminen tuntui mukavalta tempulta. Halpalentojen saavutettavissa olevassa Bremenissä pidettävä Nordlicht-tapahtuma ainakin houkuttelisi. Mielessä juolahti myös Pietarissa vierailu Chaos Constructionin merkeissä. Tapahtumista on kyllä tarjontaa melkein jokaiselle kesäviikonlopulle.

Hiukan perusteellisempi katsaus Revisionin kompoihin

Jo ennen kompojen alkua oli huomattavissa, että täällä on jotakin erikoista verrattuna aiempiin partyihin, joissa tämä joukko on vieraillut. Käytäviin, vessan seiniin ja
oviin oli liimattu erikoisia tarroja. Vasta kompojen alettua paljastui, että ne olivat kilpateosten teasereita, joita tekijät olivat levittäneet ympäri tapahtumapaikkaa. Tässä on jo voimallisen brändäyksen makua.

Tarjolla oli myös kilpasarja valokuville. Kilpailussa muokatut ja muokkaamattomat kuvat olivat suloisena sekamelskana. Yhteinen valokuvakilpasarja toimi kyllä hienosti, joukossa oli muutama komeasti manipuloitu teos ja paljon upeita muokkaamattomia kuvia mm. luonnosta. Teoksissa oli usein sellaista rauhallisuutta, jota demoskenessä ei aina liiaksi näy. Ainakin Markus koki tämän sarjan jonkunlaisena keitaana jossa hieman lepuuttaa aivoja meluisan ja virikerikkaan tapahtuman keskellä. Omaa porukkaamme jäi kyllä hieman kirvelemään se, että tämän sarjan olemassaoloa ei tullut otettua huomioon aiemmin, sillä matkan varrelta omille CCD-kennoillemmekin valottui muutamia varteenotettavia otoksia.

PWM in action. Joelia harmittaa.

Animaatiot ja muut videot olivat omana sarjanaan. Joukossa oli paljon hienoja animaatioita, mutta niistä useimmista jäi olo, että vastaavan olisi voinut tehdä kyllä reaaliaikaisenakin. Joukossa oli myös dokumentointia muutamasa rakennelmasta, kuten Lyypekkiläisten automaattinen valokuvausjärjestelmä, jolla oli otettu ympäri kaupunkia useita upeita liikkuvia timelapse -videoita. Jotkut epelit olivat myös ottaneet vanhan Entex Adventure Vision -laitteen vuodelta 1982, jolle on alunperin ollut olemassa vain neljä peliä ja rakentaneet sitä varten kehitysympäristön emulaattoreineen. Kyseisellä laitteella oli sitten tehty myös entry wild-kilpasarjaan. Videosarjan tarjonta oli hyvinkin kirjavaa, varsin niljakkaan näköisestä kellariloukkovideosta jonkun indie-bändin vaatimattomalla budjetilla ammattimaisesti tuotettuun musiikkivideoon asti. Tähän sarjaan valmistauduimme osallistumaan kuvaamalla melkein koko tulomatkan ajan videota partymobiilin kojelaudalta, mutta sitä ei sitten tullut leikattua julkaisukelpoiseksi.

Jopa pissapelilläkin oli oma mainostarra

Kuten demopartyilla on totuttu, pelikehitykselle oli oma kilpasarjansa. Kertoneeko saksalaisten kierosta huumorintajusta, mutta muutamassakin pelissä fokus oli virtsaamisessa. Peleissä oli aika harvassa mitään todella kiinnostavaa uutta, mutta teknologisesti kiinnostavia olivat ainakin Nintendo Wiille (wee, get it) toteutettu pissaamispeli ja 256 tavun DOS-matopeli. Asiaan vihkiytyville lienee syötä huomauttaa, että 256 tavua on siis todella vähän. Ehkä pelimekaniikkamielessä innovatiivisin oli Arkanoid/Breakout -klooni, jossa maila kiersi pelikenttää, ja jäljellä olevat palikat aiheuttivat gravitaatiokuoppia jotka kaareuttivat pallon rataa.

Jännemmästä päästä kompoissa oli "Media Facade" -nimellä järjestetty kisa, jossa piti järjestää jonkinlaisia multimediatuotoksia, jotka pyörivät paikallisen taidemuseon ikkunassa. Valitettavana rajoituksena oli se, että tuotoksien piti olla pelkkiä videotiedostoja, minkäänlaisia reaaliaikaproduktioita ei hyväksytty. Tämä luonnollisesti rajasi suuren joukon kiinnostavia sovelluksia pois. Jos vastaavasta kilvasta tulee perinne tälle tai jollekin muulle partylle, formaatin ilmaisuvoimaa opittaisiin ehkä paremmin ymmärtämään. Tavallaan tällainen tapahtumaspesifi alusta vertautuu hyvinkin Instanssin ohjelmoitaviin valoihin.

Pienenä pettymyksenä muuten korkeaan tasoon nähden huomasimme. että  musiikkikompojen laatu ei ollut mitenkään erityisen korkea. Muutamia ihan tanssittavia biisejä oli joukossa, mutta sellaisia tarttuvia  melodioita, joista olemme päässeet nauttimaan erityisesti Assemblyssä ja  Instanssissa, ei tänä vuonna ollut. Eikä tuntunut olevan sellaisia  vitsikkäitä itse sanoitettuja ja laulettuja skenebiisejäkään, jotka ovat  monesti soineet Hartwall-Areenalla.

Oskilloskooppidemon mainosjuliste

Wild-sarja yllätti tasollaan ja viihdyttävyydellään. Sarjassa oli toinen toistaan villimpiä alustoja, kuten edellä mainittu 30-vuotias Adventure Vision -konsoli, joka nyt herätettiin demoalustaksi. Myös "ATmegaaaaaa"-huutoja kirvoittanut Arduino oli edustettuna. Muista hassuista alustoista mainittakoon Playstation 2, joka laski visuaalit kahteen komposiittijohdolla yhdistettyyn oskilloskooppiin sekä mIRC-skriptikieli, jolla näköjään voi silläkin laskea grafiikkaa. Instansseilla aikoinaan hämmentänyt AirZero on kohdannut voittajansa!

64-kiloiset olivat iloista tykitystä. Erityismaininnan annamme Brain Controlin demolle Turtles All The Way Down. Tekijät julkaisivat sekä demoenginensä Enigma 4:n että tämän kyseisen demon lähdekoodin. Mahtavaa! Joukossa oli muutama kutsu-intro eli invtro muille partyille, mutta nekin oli toteutettu teknisesti laadukkaasti ja hyvää makua käyttäen. Pienistä introista myös neljän kilotavun oldskool-intro oli melkoista seurattavaa. Tässä sarjassa tehdään siis teoksia 30-vuotiaille laitteille tiedostokoossa, joka jo koneiden ollessa nykyaikaisia oli pienen pieni. 

Selaindemot ovat tätä nykyä varsin kiinnostava alusta, koska tekniikkana Flash on väistynyt kokonaan JavaScriptin ja CSS:n tieltä. Pitkään JavaScriptillä toteutetut demot ovat olleet teknisesti heikompilaatuisia kuin Flash-demot, ja tämänpäiväisen perusteella Flashin etumatkaa ei ole vielä kurottu kiinni. Kaukana ei kuitenkaan enää olla. Innolla odotammekin ensi kesän Assemblyä, jossa selainpohjaiset demot ovat olleet perinteisesti tuntuvasti kovatasoisempia.

Kesken demokompoa oli teos, joka kehotti juomaan.

Neljän kilotavun oldskoolissa kilpailivat tutut alustat menneiltä vuosilta, joista yleisin taisi olla Commodore 64. Joukkoon osui yksi uusi tuttavuus, Cameleon. Se on laajennusmoduuli Commodore 64:lle, mutta sitä voi käyttää myös itsenäisenä yksikkönä. Irkissä kerrottiin, että se on 50 kertaa nopeampi kuin itse Commodore 64. Toki tämäkin suorituskyky on silti hyvin vähäinen nykymittapuulla.

Varsinainen demokilpailu oli jaettu kahtia Amiga- ja PC-demoon. Amiga-tuotosten tekninen laatu jaksaa edelleen hengästyttää, onhan koneen kehitys loppunut jo ennenkö ryhmämme on mennyt kouluun. Joukossa oli muutama enemmän huumoriin kuin teknologiaan panostava teos, mutta pöytänaapuriemme lisäksi toinenkin hämmästyttävä entry oli löytänyt tiensä kilpasarjaan. Varsinkin PC-demosarjan näkemisen jälkeen on pakko myöntää, että kulttuuriltaan ja tyyliltään PC-demot ovat alakynnessä tähän ikivanhaan alustaan nähden. Vaikka Amiga-sarjan määrittely kaikkine tarjollaolevien komponenttien ja tekniikoiden kanssa onkin vaikeaa, Amiga-sarjan todennäköisesti vievän Smoke & Mirrorsin haastajaa on tyylillisesti vaikea löytää.

PC-demoissa kilpasarja oli pitkä, ja joukossa oli muutama selkeä vitsientry, joissa ei ollut edes yritetty. Käsityksemme mukaan Revision ei harrasta juryja ollenkaan, vaan kaikki teokset ovat automaattisesti mukana. Ehkäpä juryja voisi kuitenkin harkita. Puolivälissä erää oli tauko, ja sen jälkeen alkoi, kuten sanonta kertoo, Lyyti kirjoittaa. Loppupäässä olikin jo todella pitkälle vietyjä tuotoksia, joissa sovellettiin mm. reaaliaikaista raytracingia ja muita rajoja rikkovia teknologioita. Myös sisällöntuotantoon oli panostettu - teokset eivät olleet pelkän teknologiakikkailun varassa.

Softarendausta menossa

Revision vaikuttaisi ensikokemuksen perusteella olevan erityisesti Oldskool- ja rautaharrastajien suosiossa. Näissä taso on tuntuvasti Assemblyä edellä. Tämän kaiken vuoksi on todellakin kannattanut saapua Suomesta asti ihmettelemään ja kummastelemaan tätä audiovisuaalista ilotulitusta.

Tätä tekstiä on kirjoitettu koko rytmiryhmän voimin.

Kompot Revisioneilla

Kuten yleisöstämme epäilemättä merkittävä osa tietää, demoskenessä keskeistä on kilpailla enemmän tai vähemmän ystävällisessä mielessä erilaisissa digitaalisen taiteen lajeissa. Näitä kilpailuita nimitetään kompoiksi (competition), eikä niitä Revisioniltakaan puutu. Perinteinen kuninkuuslaji kompoissa on demo, mutta kilpasarjoja on myös monenlaisia muita. Etenkin näitä muita kompoja oli eilen (lauantaina) tarjolla suuri määrä, ja seurasimme niitä mielenkiinnolla.

Raivoisaa kannatusta skenessä nauttivalle Amiga-koneelle oli peräti oma sarjansa, vaikka tarjolla oli myös yleinen oldskool-sarja muille pitemmän aikaa sitten markkinoilta poistuneille koneille. Eipä silti, tarjontaa oli kyllä molemmissa sarjoissa varsin huomattava määrä. Jännänä yksityiskohtana joku oli julkaissut 20 vuotta vanhan demonsa joka oli aikanaan jäänyt julkaisematta, ja tämä tuotos olikin tekniseltä laadultaan varsin kehno. Tämä saattaisi viitata siihen, että tuotosten laatu on parantunut tässä välissä, kun laitteistosta on opittu ottamaan enemmän irti.

Olemme seuranneet myös erään tanskalaisen Amiga-kehittäjän työskentelyä olan
yli tapahtuman edetessä. Hän käyttää demosekvensserinä GNU Rocketia, johon ryhmittymä on itse toteuttanut Amiga-tuen. Toisena kiinnostavana yksityiskohtana hänellä näyttäisi olevan tapana kirjoittaa konekielisiin rutiineihinsa yksikkötestit – menetelmä, joka on saavuttanut ohjelmistotekniikassa suosiota vasta 2000-luvulla. Työtavat vaikuttavat muutenkin nykyaikaisilta, vaikka käytettävä laitteisto on siis alunperin vuodelta 1985!

Tuotosten laatu oli pääosin vallan kelvollista, vaikka etenkin vapaamuotoisella teknologialla tuotettavien animaatioiden sarjoissa moni teos tuntui siltä, että niistä olisi voinut saada perin hyvät reaaliaikaisetkin teokset aikaan. Näillä olisi sitten voinut kilpailla esimerkiksi demokilpailussa.

Illalla tapahtui myös jonkunlainen DJ-kaksintaistelu suomalaisen glxblt:n ja hollantilaisen Knoekin välillä. Ei, nämä eivät ole meillekään tuttuja nimiä. Äänenvoimakkuus tässä matsissa oli sitä tasoa, että infosta ilmaiseksi jaettavat korvatulpat tulivat kyllä tarpeeseen.

How to start writing compilers without a Ph.D

Tässä seminaariesityksessä revival/fnuque esittelee, kuinka onnistuu ohjelmointikielen kääntäjän laatiminen ilman tohtorin hattua.

Allekirjoittaneelta jäi tietotekniikan opinnoissa valinnainen kääntäjätekniikka harmillisesti väliin ja luvassa pitäisi olla tunnissa C-kääntäjän tapaisen härvelin tekeminen alusta aloittaen. Teoria, optimoinnit ja kummallisuudethan tässä hauskan ja kiireen nimissä toki sivuutetaan. Tällä on mahdollisuudet olla viihdyttävä katsaus.

Tässäpä kehnosti valotettu kuva kääntäjäesityksestä.

Edesmenneen lehtori Ernvallin kursseja suorittaneena täytyy todeta, että asian voi ilmaista loisamminkin kuin tuolla Agoran omalla Stroustrupilla oli aikoinaan tapana. Lähestymistapa on tässäkin seminaarissa verrattain teoreettinen, varsinaiseen naapurinpoikameininkiin ei mennä. Lämmittävää on kuitenkin, että seminaarin GitHub-reposta löytyy C-toteutus esimerkissä käytetystä virtuaalikoneesta. Ei siis hullumpaa.

Esityksessä ajahetkellä 13 minuuttia eli alkuesittelyn ja kielen parsimisen jälkeen seurataankin jo stack pointerin liikettä. Eihän tätä tosiaan lennosta toteutettukaan vaan esitellään tarvittava koneisto. Kieleen saadaan myös operaattoripresedenssi, mikä puuttuu esimerkiksi MUMPS-kielestä. Tämä tarkoituksenmukainen Lua-ympäristö antaa kielen implementointiin vähän paremmat edellytykset kuin 60-luvun tykalut, joilla MUMPS-synnytettiin.

Eikä MUMPSilla kai enää tänä päivänä mitään isompaa tehtäisi. Korkeintaan joku Apotti-järjestelmä pääkaupunkiseudun terveydenhuoltoon.

Käännöspuun tranformaatioita pyöritellään aikamoista vauhtia, ehkä jonkinlaisesta tietojenkäsittelytieteen tutkinnosta voisi kuitenkin olla hyötyä, vaikka otsikossa vakuutetaankin, että ainakaan jatkotutkinto ei ole tarpeen. Mainittakoon, että seurueen käännöspuilla parhaiten kommunikoiva jäsen ei nyt ole seuraamassa.

Esitys päättyy while-looppien ja ehtolauseiden toteuttamiseen Lualla toteutettuun kääntäjään. Tuon Lua-värkin jatkokehittämisestä/särkemisestä saa yhden asian lisää asioihin joita voisi tänään koittaa.

https://github.com/revivalizer/compilertalk/

64k Intro visual content editor – .marchfabrik

Revisioniin tarjontaan kuuluu toki hienot seminaariesitykset, joissa demosceneä ja sitä läheltä liippaavia ilmiöitä tarkastellaan. Lauantaiaamusta emme ehtineet aivan ensimmäisen esityksen alkuun, mutta ehdimme saada kohtuullisen kuvan asiasta. Seminaareja on mahdollista seurata myös livenä netissä.

Farbrausch-ryhmän Benjamin "BeRo" Rosseaux esitteli työkalupakkiaan 64 kilotavun introjen tekemiseen. Odotukset tänne kävellessä olivat korkealla, sillä eipä tule mieleen aamupäiväseminaaria, jota varten paikalle saapumiseen olisi erikseen herännyt aiemmin.

Ei näytä tulleen turha reissu. Ainakin suoritettavan musiikin tuottamiseksi näistä työkaluista tuntuu löytyvän kaikki, softahan näyttää melkein kaupalliselta. Työkalupakki tukee esimerkiksi syntetisaattorin muodostamista aaltomuotoisesta samplesta, mikä näyti toimivan yllättävän hienosti. Erilaisia komponentteja aaltomuotojen räpläämiseen voi yhdistellä ja muokata graafisesti.

Kehittäjän kommentti Picatune 2:sta: Tämä on suunnattu ei-koodaajille [...] tämä toisaalta tukee myös biisien syöttämistä Assembly-muodossa. :-D Ainakin toleranssia täytyisi löytyä suurelle määrälle ruudulla näkyviä säätöjä.

Sitten käsiteltiin PXL-nimistä työkaluja proseduraalisesti generoidun grafiikan luomiseen. Työkalu vaikutti veikeältä, perustuen kerroksiin ja erilaisiin suotimiin, joilla niitä möyhennetään. 

Panorama Revisionilta

Tältä täällä näyttää.